Hmm.. mitähän me ollaankaan taas viime aikoina tehty.. :D On taas muka ollut niiiiin kiireistä, että ei ole tätäkään ehtinyt päivittelemään :) Tosin mitään juuri sen kummempaa ei olla kyllä tehty, innolla odotetaan että alkaa taas hallikausi ja päästään tanssitreeneihin. Tokosta pidetään taukoa vielä talvikin, koska viime talvesta viisastuneena tiedän nyt että en voi kahta lajia yhtä aikaa treenata. Tanssi sujuu joten sitä jatketaan, mutta tokoon sain tuon taas talven aikana vähän kyllästymään, joten treenaillaan sitä ihan kotona vain ja ainoastaan silloin kun koira on motivoitunut, eli yleensä kerran päivässä tehokkaat viiden minuutin treenit. Kyllä pienikin tauko tekee ihmeitä, kesä vähemmällä aivotyöllä ja koira oikeassa vireessä niin jo haetaan noutokapulaakin häntä heiluen :D Ja se on sitä mihin pyritään, jos ei häntä heilu ei koirallakaan ole hauskaa. Ensimmäistä kertaa sain myös maahanmenoon uskomattoman nopeuden naksulla ja nakeilla, koskaan ennen se ei ole onnistunut ilman jalkapalloa :D Napsi on niiin hieno tyttö! <3

Laitetaampa tähän väliin vaikka vielä kuvia kesältä, kun se oli niin hieno ja lämmin :)

Maastokisakauttakin me taas jatkettiin matkaamalla Viroon kaksipäiväisiin kisoihin. Lauantaina Myytti sai alkuerässä parikseen Aava- siskon :) Alku meni varsin hienosti, mutta noin puolessa välissä Myytin ollessa oikealla puolella viehe kääntyi vasemmalle Aava perässään ja jostain syystä käännös meni Myytiltä täysin ohi. Tyttönen etsi viehettä enemmän oikealta ja hetken pompittuaan havaitsi että Aava oli jo ehtinyt saaliin kanssa maaliin asti. Tästä suorituksesta siis vain 113 pistettä, eikä asiaa finaaliin :(Onneksi Tarmo- iskä piti suvun mainetta yllä blokkaamalla toisen sijan ja sertin! :D

Sunnuntaina palattiin taas kisapaikalle toivoa täynnä ja avoimin mielin. Alkueräpariksi tuli tällä kertaa Tarmo- iskä :) Juoksu meni suht mallikkaasti, tosin jossain puolen välin kieppeillä viehe taisi hieman karata Myytin silmistä kun pientä pomppua oli havaittavissa. Loppuun asti kuitenkin juostiin, tosin en tiedä paikallistiko Myytti viehettä vai seurasiko vain Tarmoa, sillä täysillä se ei loppua mennyt. Vieheellekkin meni tunnetusti vasta silloin kun Sanna talutti jo Tarmoa pois pellolta :D Noh, pisteitä kuitenkin 201 ja finaaliin. Siellä pariksi tuli Thumba. Thumba oli jo ennen lähtöä päättänyt varsin selvästi että tulee suuntaamaan juoksunsa heti alusta oikealle, jolloin onnistuisi kiertämään mönkijät sun muut ja pääsemään vieheen edelle. Näinhän herra siis tekikin, tosin se tarkoitti myös sitä että viehettä uskollisesti seurannut Myytti kadotti näkökentästään hurjalla vauhdilla etenevän vieheen jo ensimmäisessä mutkassa, koska sitä jouduttiin vetämään niin lujaa ettei Thumba saisi sitä kiinni. Lopputuloksen varmaan jo arvaattekin, hetken pompittuaan ja yritettyään paikallistaa karannut saalis, palasi Myytti takaisin minun luo, "äiti kun mä taas hukkasin sen johonkin.." ;(

Harmillista mutta totta, yksi kokonainen juoksu kahden päivän aikana :( Mutta tällaista tämä on, kaikki on mahdollista, tällä kertaa meille kävi näin. Odotan jo ensi kevättä että päästään uudelleen Viroon, eihän me tästä lannistuta :) Ja tälle kaudelle on vielä kaksi kisaa, ensi sunnuntain maastomestaruudet ja lokakuussa Hailuoto. Toivottavasti edes jommasta kummasta jäisi vähän parempi mieli. Nostetaan vielä hieman "omaa häntää", Tarmo nappasi myös sunnuntaina toisen sijan ja sertin! Way to go!! Tämän enempää en nyt jaksa reissustamme kertoa, jos haluatte kattavan selostuksen mielenkiintoisesta majapaikastamme, lisää löytyy täältä: http://paavorhode.vuodatus.net/

Laitetaampa tähän loppuun vielä kuva wannabe- maksakuono- Myytistä ;D

Tänään käytiin taas rhodemaisella lenkillä, tosin paikalle pääsi vain Hippu, Rambo ja Osku, sekä kaksi hyvin laumaan samaistuvaa, Kössi- whippet ja Retu- kiharakarvainen noutaja. Voi veljet että lapsosilla oli taas hauskaa! Juoksu oli lähes tauotonta, Kössin toimittaessa taidokkaasti juoksuttajan virkaa oli muilla täysi työ pysyä perässä Kuvia näistä yhteisistä hetkistä saanen myöhemmin kun itse olin kameraton, mutta laitetaampas tähän väliin yhteiskuva muutaman viikon takaiselta rhodelenkiltä, kun onnistuimme jopa saamaan kuusi koiraa pysymään hetken nätisti paikoillaan

Vasemmalta oikealle: Retu, Myytti, Rambo, Hippu, Rooi ja Väinö.

Kuvaajana Pasi Sarkkinen

Muutama päivä sitten käytiin henkilökohtaisen treenajamme Mauri- ibizanbodencon kanssa metsäilemässä, hänen kanssaan Myytti tykkää kovasti juoksennella, he eivät niinkään juuri painiskele. Jostain syystä taas se kameran mukanaolo muistui mieleen vasta siinä vaiheessa kun lenkki oli lopuillaan, eli kuvista voi päätellä vain sen että juoksentelu oli vallan väsyttävää.

Mauri ottaa rennosti

Myytti ottaa mallia

Kaksi väsynyttä koiraa

Kauniina ja aurinkoisina päivinä ollaan aina käyty uiskentelemassa, vaihtelevalla menestyksellä. Toisinaan yksin, toisinaan Seran kans, joka on toooosi vesipeto! Myyttikin alkaa tosin oppia, viime kerralla tyttöset uivat vallan kilpaa hakemaan damia, monta kertaa! Myytillä oli myös kaikesta päätellen kovin hauskaa, sillä sen häntäkin heilui pinnan päällä sen uidessa!  sellaista hetkeä ei tytöltä kovin usein näe. Harmitukseksi myöskään tästä tapahtumasta ei taas ole kuveja

Kahdestaan kun ollaan veden äärellä, lelun kanssa touhuilu on vähän satunnaista. Joskus hakee varsin reippaasti uiden ja jopa tuo sen minulle, toisinaan ei edes hae, toisinaan taas hakee mutta vie sen mahdollisimman kauas minusta.

Varmin tapa saada koira hakemaan lelu, on heittää se sille etäisyydelle että sen voi hakea kahlaamalla

Tosin silloinkaan...

.. se ei välttämättä tuo sitä minulle..

.. vaan hauskinta on juosta sen kans ympäriinsä

ja lopuksi seisoa se suussa kuin voittaja

Käytettiin Napsun kanssa minun piiiiiitkä viikon mittainen loma varsin hyödyllisesti ja matkattiin Viroon maastokisatunnelmiin. Tarkoitushan oli alunperin että Myyttikin olisi kisannut, mutta asiaa miljoonalta eri kantilta mietittyäni ja eläinlääkärin kanssa puhuttuani tulin siihen tulokseen että juokseminen mitä luultavimmin aiheuttaisi kipua, joten koiran juoksusuoritus jäisi nyt väliin. Kemin kisat painuivat mieleeni tytön viimeisinä kisoina.

Lähdimme siis mukaan vain lomailemaan, kun reissu oli kerta jo suunniteltu ja toteuttamista vaille valmis. Hypättiin torstaina autoon ja ajeltiin Nokialle Päivin luo ja perjantaina matkattiin laivalla Viroon. Myytti oli laivamatkan ajan Sannan autossa häkissä, ettei tarvinnut pelätä puhkeaisiko neitokaisen sisustusinto. Illalla sitten grillailtiin ja hengailtiin hyvässä seurassa mahtavan majoituspaikkamme pihalla.

Oli mukava nähdä myös Eddie- veljeä ja Tarmo- iskää, käytiin lauantai- iltana rannallakin josko Myytti olisi saanut pojista leikkiseuraa, mutta olivat sen verran väsyneitä juoksusuorituksista että napsu sai touhottaa ihan itsekseen. Onneksi Hannan Sepe- whippet jaksoi kuitenkin juoksuttaa Myyttiä majoituspaikkamme pihalla sydämensä kyllyydestä, hänelle kiitos siitä  Myös Irinan nuori Amani- poika vielä keskeneräisellä vartalonhallinnallaan leikitti Myyttiä, se vasta hauskan näköistä menoa olikin  Loppuilta menikin taas tuttuun tapaan pihalla istuskellen ja seurustellen.

Myytti yrittää leikittää isoveikkaa

Väsynyt Tarmo- iskä

Sisko ja sen veli, ihana Eddie- poni 

                                                                                                         Kuva Irina Korte

Itse kisoista sen verran, että mahtava maastotykki Ruusaruusunen otti ja voitti kisat sekä lauantaina että sunnuntaina!! On se vaan niin taitava tytsy, ihan eivät olleet toiset hätyyttelemässä pienoisen pistesaaliita  Lauantain toinen serti meni Thumballe ja sunnuntain Tarmolle, jolle meni myös veteraanimestaruus. Sepe- whippet teki myös lauantaina hienon ensisuorituksen ja nappasi sertin  Tunnelma kisapaikalla oli varsin mukavaa, ei kovinkaan paljoa porukkaa, mutta sitäkin enemmän actionia  Itse pääsin myös kisatunnelmaan toimiessani Päivin sihteerikkönä  Ilmatkin olivat varsin suotuisat, nenä punoitti vielä monta päivää kisojen jälkeen. Sunnuntain laivamatkan ajan Myytti sai olla Päivin Skodassa kun Sanna meni jo aiemmalla laivalla. Hienostihan napsu olikin siellä ollut, ei mitään valittamista! Kiitos kaikille reissusta, oli aivan mahtavaa!

Fiilistelyä Viron rannalla

Maanantaina meillä olikin sitten aika varattuna eläinlääkärille Tampereella, kiitos Päivin! Juha oli varsin pätevä ja mukava lääkäri, Myyttikin ystävystyi aika nopsaan hänen kanssaan  Juha katsoi Myytin kuvat, tutki ja väänteli koiran jalat ja katsoi vielä liikkeet. Hänen mukaansa tyttö on paremmassa kunnossa mitä kuvista voisi päätellä ja mitä ilmeisemmin kyynärät eivät vaivaakaan koiraa jatkuvasti, kuten olin tähän mennessä luullut. Liikeradat etujaloissa eivät tietenkään ole yhtä laajat mitä terveellä koiralla ja liike myös lähtee enemmän olkapäistä, koira on jo hieman sopeuttanut liikkumistaan sen mukaan mikä tuntuu parhaimmalta. Eniten minua itseä mietitytti se, että tiedänkö aina, jos koiraan sattuu. Mutta Juha sanoi että koira ontuu kyllä kun sillä on kipuja. Maastojuoksua voisimme hänen mielestään jatkaa, mutta jos pelaan varman päälle, luovun lajista kokonaan, kuten myös toisten koirien kanssa riehumisesta. Jälkimmäisessä kun on paljon suurempi riski että jotain voisi sattua. Olen erittäin tyytyväinen että päästiin käymään Juhan luona, sain paljon vastauksia minua askarruttaneisiin kysymyksiini. Juha antoi meille mukaan myös tulehduskipulääkettä Rimadyliä, jota voisin syötellä 3-5 päivää ja katsoa muuttuuko koiran olemus. Jos muutosta näkyisi, kyynärät aiheuttaisivat sittenkin jonkin asteista kipua. Viiden päivän kuurin jälkeen en ole mitään eroa huomannut, aamuisinkin tyttö nousee reippaana petiltään ja lähtee sujuvasti liikkeelle. Peliä ei siis vielä ole menetetty

Perjantaina soitin sitten vielä yhdelle eläinlääkärille kysyäkseni mielipidettä, Ventelän Karille jolla on itselläänkin vinttikoiria joten tuntee maastojuoksun varsin hyvin. Hän oli myös samaa mieltä kuin Juha, niin kauan voi jatkaa jos koira ei onnu, koirasta näkee kyllä jos kipuja on. Eli kyllä me taidetaan jatkaa vielä juoksentelua, niin kauan kuin mitään ei satu. Toisten koirien kanssa riehumista pitää jonkun verran rajoittaa, katsella vähän miten se leikkii kenenkin kanssa yms. Pitkällisen mietinnän jälkeen olen siihen tulokseen tullut, että kyllä koiran täytyy saada elää. Joitain riskejä vain on otettava, täysin varman päälle pelaaminen olisi aivan liian tylsää. Näillä eväillä mennään siis eteenpäin, mietitään sitten tilannetta uudelleen jos ontumisia tulee. Nyt on paljon parempi mieli 

Eli kävästiinpäs tuossa tosiaan lonkka- ja kyynärkuvissa pikku napsiaisen kanssa ja tulokset olivat suorastaan pysähdyttävät, kennelliiton vahvistuksen jälkeen; lonkat A/A, kyynärät 3/3, selkä terve.

Siinä kuunnellessani eläinlääkärin puhetta mielessäni pyöri vain ne kaikki harrastukset jotka elämästämme hävisivät sillä samalla sekunnilla. Hiihto. Agility. Ratajuoksu. Kaikista rakkaimpana maastojuoksu. Pyöräilyä voidaan jatkaa, kunhan alusta on pehmeä. Canicrossiin täytyy ilmeisesti nyt alkaa panostaa kun aikaakin on enemmän. Mejä, koiratanssi ja toko pysyvät, toki tanssia voi ehkä hieman joutua modifioimaan, jos hyppyjä on liikaa.

Huoh. Miten tässä näin edes pääsi käymään, vielä hetki sitten meidän elämä oli täynnä suunnitelmia, haaveita ja unelmia. Ei ymmärrä, ei käsitä. Kaikki on taas aloitettava alusta, rakennettava uusi elämä ja uudet unelmat. Mennyttä kun ei takaisin saa.

Hetken varmasti kestää ennen kuin tästä pääsee yli ja oppii asian hyväksymään, mutta uskottava se on parempaan huomiseen jo ihan oman hyvinvoinninkin kannalta. Tärkeintä tässä kuitenkin on nyt se, että pikku prinsessan elämästä saataisiin mahdollisimman kivutonta. Toivokaamme siis monta pitkää ja iloista elinvuotta tälle jumalaisen kauniille, maailman ihanimmalle pienelle otukselle! <3

6.6 otettiin Lari ja Myy kyytiin ja ajeltiin Kemin hiekkamontuille jahtaamaan pupua. Osallistujia siis vain kaksi, ridgeback- yhdistyksen mejä- koe taisi viedä muut harrastajat mukanaan ja ihan näin ylös asti ei ehkä kovin moni olisi jaksanut matkatakaan. Mutta meillä oli varsin mukava päivä, Myy pääsi kokeilemaan kisaamista lajissa ensimmäistä kertaa ja hauskaa sillä varmasti oli. Toki alkuerän se taisi pelata varman päälle Myytin perässä juosten, kun ei tainnut olla ihan perillä että mitä tässä nyt tapahtuukaan :) Finaalin lähtötilanteessakin se tuijotti Myyttiä, kun taas Myytti piti katseen tiukasti vieheessä :D Hauskaa, mutta jostainhan ne taidot on opittava, jos ei itse niin sitten toisilta :) Vaikka kyllä Myy finaalissa oli jo varsin eri asenteella ja enemmän perillä tilanteesta, vieheen pysähdyttyäkin se meni jopa sen luo :)

Lopputuloksena oli siis Myytille 479 pistettä kera SA:n ja Myy keräsi kokoon hienot 420 pistettä myöskin kera SA:n. Ei huono tulos kummallekkaan, tyytyväisiä voitiin olla :) Suville kiitos kuvista!

Pikku Myyt :D

Vihdoinkin alkoi taas se kauan odotettu maastojuoksentelukausi! Ensimmäiset kisat käytiin korkkaamassa Kajaanissa 21.5. Rhontteja oli ilmoitettu 5, mikä oli erittäin mukavaa että saatiin vähän kilpailun tuntua :) Juoksijoita kun oli siis pariton määrä, sai joku juosta alkuerän yksin ja arpaonni sattui Myytin kohdalle. Tämä oli siinä mielessä hyvä, sillä Myytti sai kaikessa rauhassa repiä viehettä sen jälkeen kun se oli pysähtynyt, yleensä se ei sitä tee jos joku toinen ehtii ensin. Juoksu meni muutenkin mainiosti, napsiainen otti johtopaikan alkuerien jälkeen :)

Pisteraja erotti kaksi viidestä ja finaaliin pääsivät vain Myytti ja Chai. Odotin varsin mielenkiintoista juoksua, kunnes Chai päätti jo alussa antaa Myytin juosta vieheen perässä ja oikaisikin itse odottelemaan mutkan toiseen päähän.. Harmi sinänsä Chaille ja omistajalleen Janicalle, että kävi näin. Loppujuoksussa ei tainnut olla mitään ihmeempää, Myytti juoksi kokonaisuudessaan vallan loistavasti, tosin hyytyi hieman loppuvaiheessa kun lähti kuin raketti neliveto päällä :D

Lopputulos oli siis meidän ensimmäinen voitto pistein 460, SA:n kera. Äippä oli hyvin tyytyväinen :D

Viime päivät ja viikot ja kuukaudetkin on menny aika tasaiseen tahtiin, mitään normaalia kummempaa ei ole sattunut tahi tapahtunut. Hiihtokausi loppui pääsiäiseen kun kaikki lumet päätti sulaa huippuvauhdilla. Käänsin senkin kuitenkin positiiviseksi, sillä nyt voitiin aloittaa pyöräilykausi kun kävelytietkin oli jo sulat :) Ollaan pyöriskelty ihan pikkumatkoja näin aluksi, pari kolme kertaa viikkoon, lisätään kestoa vähitellen ettei tule turhia jumituksia. Se on ihan mukava harrastus kyllä, Myyttikin tykkää siitä selvästi eikä juuri pysähtele haistelemaan tms. Sydämeni pohjasta aina kuitenkin toivon että siilit ja oravat ja muut vastaavat pysyisivät ystävällisesti koloissansa aina tuon pienen hetken kun me pyöräillään :D

Tokosta pidetään nyt ainakin kuukauden totaalinen breikki, tökkii nimittäin nyt niin pahasti, ilmeisesti kevät oli hieman liian intensiivistä treenausta.. tyhmä minä :( Tosiaan ohjattuihin treeneihin ei kesäksi edes haettukkaan, jatketaan niitä syksyllä taas, josko olisi motivaatio kohdallaan taas silloin.

Kevään viimeiset tanssitreenit puolestaan meni yllättävän hyvin, siihen ei ilmesesti ole ihan niin helppo kyllästyä. Ja kyllä Myytti onkin aina enemmän motivoitunut ollut tanssimiseen kuin tokoiluun, mikä on ainakin omasta mielestäni ihan ymmärrettävää, onhan tanssiminen niin paljon hauskempaa ja vapautuneempaa :D Ohjatut tanssit jatkuu taas syksyllä, kesän aikana olis tavote saada se ohjelma rakennettua kokonaan valmiiksi. 

Me keskitytään kuitenkin nyt kesä vähemmän aivoja kuormittaviin lajeihin, kuten maastojuoksuun ja mejäilyyn. Ensimmäiset viehetreenit tälle kaudelle saatin tänään möllimaasto kisoissa. Myytti juoksi Oskun kans, Myytin sijoitus oli jaettu 5. sija/13. Luokassa oli tosiaan myös muitakin kuin vinttareita, toinen sija esimerkiksi meni valkoiselle paimenkoiralle. Myytin juoksu oli ihan hyvä, en tiedä sitten kuinka erilainen se olisi ollut jos olis juossu yksin. Mutta eipä sen väliä, hyvä treeni kaiken kaikkiaan helatorstain ensimmäisiä virallisia kisoja varten. Ratakisoihin tällä kaudella ei välttämättä päästä kun ovat kaikki etelässä ja maastokisat on meille etusijalla, mutta rataharkoissa käydään varmasti kyllä. Lisäksi toki pyöräillään ja uidaan ja lenkkeillään tosi paljon, on se vaan niin kivaa kun on taas kesä! :D    

Eilenkin oli tosi nätti ja suorastaan lämmin ilma, oltiin varmaan kolme tuntia ulkona :D

Myytti miettii kestääköhän jää vielä..

Hyvin kestää :)

Tämä lienee jo hengenvaarallista.. kutsuin koiran kyllä aika nopsaa pois tuolta :)

Joten se tyytyi sitten vaan leikkimään kivellä :D

 Kunnon yllätyshelteessä ulkoilun jälkeen olikin sitten jo aika väsy..

No niin, nyt on sitten Pikku- Myylläkin ihan ikioma blogi :) Miten se olikin vaan jotenkin niin uskomattoman hankalaa saada aikaiseksi näinkin yksinkertainen asia, on se vaan jännä :D

Tällä hetkellä meille ei mitään erikoisempia ole tapahtunut, ulkoiltu ollaan paljon niin yksin kuin kavereidenkin kanssa. Treeneissä on käyty viikoittain, tosin viime sunnuntain tanssitreenit meni kyllä ihan hänekseen, tyttö sekoili taas ihan omiaan.. en tiedä oliko liikaa virtaa vai onko treenattu liikaa, jostain syystä ei vaan keskittynyt ollenkaan vaan päätti esityksensä lelun kanssa täysillä juoksemiseen pitkin hallia.. noh, koiralla ainakin oli hauskaa ja niin oli meillä muillakin :D

Huoh, on se niin mukavan yllätyksellistä ja vaihtelevaa tämä elämä tuon hupsun kanssa :) Jospa seuraavat treenit taas menis hieman paremmin..Se selviää ehkä huomenna, jos treeneihin päästään kun tänään tuo päätti alkaa ontumaan toista etujalkaansa, eikä mitään käsitystä miksi. Aamulla kaikki oli ookoo, mutta kun tulin töistä ja mentiin päivälenkille, ei varannutkaan kunnolla painoa jalalle :( Hmps, saas nähdä, täytynee katsella ja seurailla, jospas se menis levolla ohi.

Pitäähän meidän päästä nauttimaan kauniista kevätpäivistä, eihän me voida vaan maata sisällä :)